Jutun juurta pureskellen -mielipiteitä yhteisistä asioista-

Reiska ja vanha mersu

 Kiitos autoveron, maamme teillä on sekalaista autokantaa enkä tarkoita nyt merkkejä tai malleja, vaan ikäluokkia. Ikäloppuja paskoja (katso kuva) joiden kunto on juuri ja juuri katsastuksen kestävä, mutta vaaratilanteessa arveluttava. Bensasyöppöjä, mutta silti pakollisia kulkineita kun toimivia julkisia ei ole muualla kuin pääkaupunkiseudulla, ja sielläkin parhaimmillaan keskustassa. Pidemmätkin ajomatkat tehdään edullisesti hankitulla omalla kotterolla, sillä matkalippujen hinnat ja aikataulut ei suosi kovinkaan monia.

Näinkin voisi mennä, kun ei ole varaa uuteen ja vanhaa pitää korjata.cheeky

Joulu oli ja joulu meni, uusi vuosikin oli alkanut ja autoveron perhanakin nousi, Reiska pohti. Ja moni muukin autoilijaa rassaava maksu! Mutta oli juhlapäivissä jotain hyvääkin! Monta päivää sai olla kotosalla kun kaikki oli kerrankin haalittu kasaan ajoissa. Kaapit notkuivat ruoan painosta ja jääkaapissakaan ei ollut enää liiemmin tilaa. Sai vapaasti viettää sapattia. Reiska seisoskeli keittiössä ikkunan ääressä katselemassa sakenevaa lumisadetta kahvikuppi kädessään.

Lievä viinahuuru nousi nenään kahvin joukosta, oli siihen pikkuisen lirautettu Tallinnan pukin kontista löytynyttä skottilaista lämmikkeeksi. Samalla mieleen nousi vanha kasku japanilaisista jotka tulivat hulluiksi kun kuulivat lumisateen olleen sakea. Reiska hymähti ja hörppäsi samalla tuota kahveista parhainta. Miellyttävä lämpö levisi joka ruumiin sopukkaan.

Juuri kun Reiska pääsi joulumuisteloissaan siihen kohtaan, missä sai tuliterän hitsauskoneen meseprojektiaan varten, verkkokalvoille piirtyi pyryn läpi kuva kookkaasta lumikasasta pihan perukoilla. Kaffepaukku jäi puolitiehen kielen päälle ja kuppi huulille kun tajuntaan nousi ajatus siitä projektimesestä tuon kumpareen sisällä. Samassa kuuma kuppi putosi huulilta ja ryystetty liemi pärskähti päin ikkunaa kun Reiska huudahti "Voi helvata!". Tuonne pihalleko se lintta jäikin? Senhän piti olla tallissa odottamassa hitsuukoneen saapumista.

Katsastuskin oli jo varattuna heti 5.1 jotta sen saisi ajoon loppiaiseksi. Näinkö sitä vanha jo muisti taas väärin... Ei sitä enää talliin saa tuosta kinoksesta, taka-akselikin mutkalla ja sitä piti ruveta vaihtamaan ja muuttamaan toisenmalliseksi. Tahtoi lukkoperän, nääs. Peltihommiakin oli takapäässä, lähinnä kaaret piti vaihtaa. Uusi autokin oli ollut mielessä, mutta se perhanan autovero! Se pitäisi lakkauttaa! Tai alentaa, reilusti, Reiska tuumi.

Ensin tuli mieleen luovuttaa koko projekti kevväämmälle, uusi akseli makasi kinoksen vieressä olevassa peräkärryssä. Liekö viinaksien syy, vaiko suomalaisen sisun, mutta mitä enemmän Reiska pähkäili vaihtoehtoja tuiskuun katsellessa, sitä enemmän hän halusi saada projektin päätökseen määräajassa. Olkoon perhana hangen alla sitten! Tehdään työt pihalla, eihän sitä tarvinnut päästä kuin auton alle ja ne lokasuojatkin saa hitsattua kun vähän lunta pyyhkii kyljistä.

Peräkärryn kuomusta saa tehtyä katoksen kun nostaa sen pystyyn linttaa vasten. Päivä oli jo puolessa, ei passannut enää odotella ja saahan sitä roikalla valoa lisää. Tehdään alta pois niin saa viettää alkuvuoden rauhassa. Tässä välissä Reiskan käsi kävi povitaskussa noutamassa hopeisen taskumatin ja kylläpä se skottilainen lämmitti! Ilman kahviakin...

Reiska kaiveli komerosta lämmintä päälle ja haki kellarista pulkan jotta saa raahata migin pihan toiselle puolen. Jatkoroikka vielä kyytiin ja ne loksun kaaret. Olipas mukavaa tarpoa puolen metrin kinoksessa vastatuuleen pulkkaa vetäen ja silmiä siristellen, Reiska pohti. Niin mukavaa, että ihan ärräpäitä lasketteli. Vihdoin hän pääsi kinoksen luo ja alkoi vetämään roikkaa tallille. Samalla kun hän tuuppasi pistokkeen vasemmanpuoleiseen rasiaan, hän päätti tehdä lokarihommat tänään ja sen jälkeen vasta kaivautua auton alle. Helpommat ensin, Reiska päätteli järkevästi. Kyllä ne hankalammat sitten lutviutuu kun vauhtiin päästään.

Reiska kaiveli migin paketistaan ja kuomun viriteltyään paikoilleen kokeili konetta isompaan lattaraudan palaan. Lanka liikkui ja valokaari rätisi lupaavasti. Reiska lisäsi hönkää ja kohta kone pimeni. Perhanan perhana! Laitoinko pistokkeen valoryhmään sittenkin, hän pohti? Reiska tarpoi takaisin tallille ja vaihtoi pistokkeen toiseen rasiaan jossa takana 16A paukku. Sähkökaappi oli pimeän tallin perällä, ropun voi vaihtaa sitten myöhemminkin. Tässä välissä käsi kävi povitaskussa ja niin edelleen...

Vihdoin ja viimein oli valmistelut siinä pisteessä, että hän pääsi mallaamaan kaaria paikoilleen. Muitakin työkaluja piti haalia peltihommia varten, onneksi olivat ihan tallin suulla, mutta lumen alta paljastunutta linttaa kun tarkemmin tutki niin ei nuo nyt niin pahassa kunnossa näyttänyt olevankaan kuin syksyllä katsellessaan remonttipäätöstä teki. Mutta taisi lumi ja hämäryys vain tehdä silmälle tepposet, Reiska päätteli.

Päätöstä tuki myös se, että värisävykin tuntui poikkeavan muistetusta. Hän mietti vielä pohjatöitä hitsuun jälkeen, lumisateessa ei pahemmin maalailla, siirtäisikö sittenkin projektia? Mutta kopan alla oli loppujen lopuksi niin mukava olla ja ei se katsastusta haittaa jos siinä on pari kerrosta pensselimaalia. Loput voi tehdä sitten tallissa ja kesällä. Ei kun puikolla piirtämään peltiin leikkuulinjaa. Tässä välissä käsi kävi povitaskussa ja niin edelleen...

Aikansa peltiä leikeltyään ja väänneltyään ja kirottuaan noita tarvikeosia, joita ei koskaan saanut suoraan sopimaan paikoilleen ilman väkivaltaa, vihdoinkin Reiska sai heftattua sen paikoilleen. Halpaa kuraa, hän sadatteli jälkeä tarkasteltuaan, mutta tähän oli tyytyminen kuin oli se perhanan autoverokin... Siinä vaiheessa hän päätti siirtyä samantien toiselle puolelle niin saa leikattua vanhasta muistista peilikuvan. Sähköliimaa sitten loppusaumaan molemmin puolin peräkanaa. Liukuhihnatyötä, nääs, hän ajatteli tohkeissaan. 

Toinen puoli menikin paljon sutjakammin, skottilaisella voiteluaineella toki osansa pelissä. Ainakin se sai hänet hyräilemään samalla kun kopan alla tuiskulta suojassa töitä teki. Vihdoin ja viimein saumat oli hitsattu, putsattu ja petsattu mikälieruosteensuojalla. Parempaa ei nyt tarvi tehdä, kunhan leiman saa, vaikka konttorillakin autoilijaa koijataan kuin apinaa. Kesällä sitten pirssi paraatikuntoon. Vihellellen Reiska alkoi kerätä kamoja kasaan. Tässä välissä käsi kävi povitaskussa ja niin edelleen...

Reiska nosti kuomun takaisin akselin suojaksi, oli kärryyn hieman ehtinyt lunta sataa, mitä nyt hämärässä erotti, mutta eipä se rasvaista ja öljyistä malmikasaa haittaa. Siinäpä projektia seuraavaksi tai seuraaviksi päiviksi. Onneksi on puoli viikkoa aikaa... Reiska veteli ahkion tallille ja tuuppasi sen pimeään. Ei ihan liu'u betonilla kuin lumella, hän ähkyi. Mutta sinne se lopulta meni ja kokeltuaan vielä tallin valoja, jotka pysyivät pimeinä palaneen ropun takia, hän potkaisi tallin oven kiinni ja paineli sisälle lämpimään.

Riisuttuaan kohtalaisen märät vaatteet ja keitettyään uudet kahvit, skottilaisella maustettuna tietysti, hän istahti laiskanlinnaansa nauttimaan hyvin tehdyn työn jälkeen. Ei se niin paha rasti ollutkaan, Reiska ajatteli hyväntuulisena. Syksyllä hän oli sitä mieltä, ettei ihan suoraan niitä kaaria olisi saanutkaan vaan olisi pitänyt hitsata peltiä enemmänkin väliin. Tai sitten se oli uuden migin ansiota. Tai hitsarin, hän ajatteli lievässä nousussa omahyväisesti. Puhelin alkoi piipittää taskussa. Raukeasti hän kaivoi kapulan ja räpisteli auki ja murisi viskitynnyrin pohjalta haloot.

Naapuri se mutisi jostain joulua edeltävästä ostoksestaan ja oli pari viikkoa aiemmin kysynyt Reiskalta jotain johon hän vastasi myöntävästi. Oli nyt sitten tulossa hakemaan pois ja sanoi antavansa vastalahjaksi pullon Tallinnan laivalta tuomaansa skottilaista. Reiska puolikuunteli papatusta ja skottilaisen kohdalla hänen suupielet venyi korviin asti. Siinä vaiheessa kun naapuri sanoi lähtevänsä alustavasti kaivamaan autoaan hangesta hän heräsi ja lievä aivomyrsky pyyhkäisi korvasta korvaan. Tässä välissä käsi kävi povitaskussa ja niin edelleen...

-Siis oliko sulla joku auto mun pihalla! Reiska ähkäisi ja ryntäsi keittiön ikkunaan. Hän koitti tihrustaa pimeään lumisateen läpi, mutta en nähnyt muuta kuin putoavia hiutaleita ikkunan edessä. Reiska torppasi jalkansa reinoihin ja nappasi taskulampun kouraan ja syöksyi pimeään. Hän pyöri kuin lumilinko kinoksissa ja lampulla haki naapurin autoa, mutta ainoa mikä erottui tasamaalla oli se sama kasa missä hän oli koko päivän kyykkinyt. Reiska ryntäsi sen luo ja alkoi kaivaa käsin sen peräpäätä lumen alta ja kun pelti paljastui niin varovasti osoitti lampulla sitä ja oli lentää persiilleen kun näki tekstin "Mazda 6". Mitä vitt...????? Täyskäännös ja vauhdilla tallille mielessään suuri epäilys ja erhe.

Talliin päästyään hän ravasi lampun opastamana suoraan sähkökaapille paukkua vaihtamaan. Jännityksestä vapisevin sormin hän sai tulpan vaihdettua ja valokatkaisimesta käännettyään huomasi lintan seisovan ylväänä, kuivana ja lämpimänä, ehkä lievästi lintallaan vääntyneen taka-akselinsa takia, mutta kuitenkin se seisoi siinä. Reiska seisoi täysin paikoilleen liimaantuneena ja katse hakeutui takakaariin joita oli koko päivän "hitsaillut". Repaleiset takakaarien irvikuvat katsoivat takaisin ja lievä vitutus alkoi nostamaan päätään. Sitä torjuakseen hänen käsi kävi povitaskussa ja niin edelleen...

Naapuri ilmestyi tallin ovelle ja Reiska kääntyi häntä kohti.
-Morjensta ja hyvää Joulua näin jälkikäteen! virkkoi naapuri ja ojensi ruskeaa litran lekaa. Reiska sai vaivoin sanottua "kiitos samoin" ja hitaasti otti pullon vastaan.
-Komia mersu siulla siinä! Ja uuden miginkin olet saanut! Koskapa meinaat laittaa mesen kuntoon?
-Tänään meinasin, Reiska vastasi hiljaa.
-Tules kattoo miun uutta mastaa, naapuri sanoi ja alkoi kääntyä pois tallista ja Reiska kiirehti toppuuttelemaan.
-Eipä nyt kiirettä kesken pyhien pidetä, nyt kun pitkästä aikaa taas tavataan. Istutaas hetkeksi rupattelemaan vaikka autoverotuksesta ja otetaas vähän tätä juomista jalointa. Eikös sinunkin mielestä autoveroon ja muihinkin maksuihin tarvita muutosta? Ei meillä mikään kiire tuonne pimeään tuiskuun nyt ole..... Ei sitten mikään...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat